Responsible Rider

Suorita tankkaus maalla, jotta vältät öljyn tai polttoaineen läikyttämisen veteen.

Täytä polttoainesäiliö varovasti. Älä täytä säiliötä liian täyteen. Jos polttoainetta roiskuu, pyyhi roiskeet imukykyisellä pyyhkeillä. Hävitä pyyhkeet asianmukaisesti.

Tarkasta ja puhdista moottorisi kaukana vesirajasta. Polttoaine ei sekoitu veteen, ja se voi vahingoittaa vedessä eläviä herkkiä mikro-organismeja ja niitä ravintojaan käyttäviä eläimiä, jolloin koko ravintoketju saattaa häiriintyä.

Matalissa vesissä veneet saattavat pöllyttää pohjaa ja nostaa kerrostumia leijumaan. Tämä heikentää valon tunkeutumista veteen ja alentaa happipitoisuutta. Tällä voi olla vaikutuksia kalojen ja lintujen ravinnonhankintaan. Jotta näiltä vaikutuksilta vältytään, pysy väylillä ja vältä ajamista matalassa vedessä.

Kun matalassa ajaminen on välttämätöntä, pidä vesikulkuneuvo joutokäyntinopeudella. Ota vuorovesi huomioon rannikkoalueilla; vedenpinta voi olla laskuveden aikaan huomattavasti alempana, jolloin herkkää vesikasvillisuutta paljastuu.

Monet vesikasvustot ovat herkkiä ja tärkeitä lisääntymisalueita kaloille.

Heinät, ruohot ja muut kasvit eivät myöskään tee hyvää vesikulkuneuvollesi. Niiden imeytyminen jettiisi voi aiheuttaa moottorin tai pumpun ongelmia ja heikentää suorituskykyä. Pysy loitolla!

Jos mahdollista, pidä etäisyyttä rantoihin, koska rannikon kasvillisuuden suojissa asuu yleensä monipuolinen eläimistö. Paras tapa olla häiritsemättä paikallista ekosysteemiä on pysyä merkityillä väylillä ja järvien tai jokien syvemmillä alueilla mahdollisuuksien mukaan.

Ota huomioon, että kaikkien vesikulkuneuvojen melu ja liike voi häiritä lintupopulaatioita. Pidä etäisyyttä merkittyihin lintujen pesimäalueisiin.

Monet muuttolinnut häiriintyvät helposti, ja muuttoaikaan ne ovat erityisen haavoittuvia. Linnut yleensä pakenevat häiritsevää melua, ja kaikki tarpeeton energianhukka voi olla vahingollista ruokailevalle tai lepäävälle linnulle.

Pesimäyhteisöt ovat erityisen alttiita vesikulkuneuvojen melulle. Pesivät linnut saattavat lentää pesästä, jolloin munat ja poikaset jäävät ilman suojaa auringonpaahteelta tai pedoilta.

Älä häiritse tahallasi eläinten ruokailua, pesintää tai lepoa – se on laitonta ja aiheuttaa eläimille turhaa rasitusta. Häirinnäksi luetaan kaikki sellainen toiminta, joka voi saada eläimen poikkeamaan normaalista käyttäytymisestään.

Nisäkkäät, kuten saukot ja hylkeet, voivat kuolla tai vammautua nopean vesikulkuneuvon törmätessä niihin. Aja aina hallittua nopeutta, niin että näet edessä olevat eläimet. Vältä alueita, joilla on tiheä eläinkanta. Jos törmäät eläimeen, tee ilmoitus paikallisille viranomaisille, jotka saattavat pystyä pelastamaan sen hengen.

Turha vanavesien luonti edistää rannan eroosiota, erityisesti kapeissa joissa ja lahdissa.

Eroosiovaikutus on otettava huomioon kaikkialla, niin jokien, järvien kuin mertenkin rannoilla. Rannan vähittäinen kuluminen vaikuttaa kasvien ja eläinten elinympäristöön. Vältä rantojen lähellä suuria, vanavesiä synnyttäviä nopeuksia – noudata aina merkittyjä rajoituksia vanavesien teosta ja nopeudesta!

Pese vesikulkuneuvosi käytön jälkeen, jotta sen mukana ei kulkeutuisi muihin vesistöihin vierasperäisiä kasveja. Vieraslajit ovat kasveja tai eläimiä, jotka eivät ole luonnostaan levinneet tietylle alueelle. Tulokkailla ei ole luontaisia vihollisia, joten ne voivat levitä helposti ja syrjäyttää kotoperäisiä kasvi- tai eläinlajeja köyhdyttäen näin elinympäristön tärkeää monimuotoisuutta.

Kun lähestyt laituria tai rantaa, tarkkaile merkkejä rannalla asuvista eläimistä.

Vältä laiturointia tai rantautumista alueilla, joilla kasvaa heiniä, ruohoja tai muuta kasvillisuutta. Nämä kasvit ovat elintärkeitä ekosysteemille, koska ne ehkäisevät eroosiota ja tarjoavat lisääntymisalueita pienille eläimille, jotka puolestaan ovat välttämätön osa ravintoketjua.

Monet kasvi- ja eläinlajit ovat erittäin uhanalaisia elinympäristön katoamisen takia. Näiden lajien suojelemiseksi on säädetty lakeja. Erittäin uhanalaisten, vaarantuneiden tai harvinaisten lajien tappaminen, metsästys, pyydystys, kerääminen, häirintä tai vahingoittaminen on laitonta. Ympäristöviranomaiset ylläpitävät luetteloa uhanalaisista lajeista.

Ota huomioon uhanalaiset lajit vesialueilla, joilla liikut, ja pysy loitolla rauhoitetuilta alueilta, jotta lajeilla on mahdollisuus selviytyä ja menestyä turvassa ihmisen vaikutuksilta.

Tutustu ennalta omassa ajoympäristössäsi mahdollisesti esiintyviin uhanalaisiin lajeihin.

Mangrovemetsät ovat esimerkki ainutlaatuisesta trooppisesta eloyhteisöstä, joka on uhanalainen. Puut ovat sopeutuneet elämään suolavedessä tai sen lähellä. Mangrovemetsä tarjoaa suojaa muille kasveille ja eläimille, ehkäisee rantoja eroosiolta ja torjuu myrskyjen vaikutuksia.

Liikkuminen mangrovevyöhykkeellä muuten kuin merkityillä väylillä on häiriöksi kasvillisuudelle, linnuille ja muille alueen eläimille.

Korallit ovat merieläimiä, joiden yhdyskunnat tarjoavat suojaa sadoille muille mereneläville. Ne ovat erittäin haavoittuvia ihmisen toiminnan vaikutuksille. Korallien lähellä liikkuvien ei pidä käyttää ankkuria, ja sukeltajien tulee välttää koskemasta näihin herkkiin organismeihin.

Levämetsistä syntyy rikas vedenalainen yhteisö, joka kuhisee mm. pikkukaloja ja selkärangattomia. Rannan läheisyydessä leväkasvusto peittää veden pinnan ja ulottuu alas merenpohjaan. Lämpiminä kuukausina merilevän kasvu voi olla erittäin nopeaa.

Meriruohoniityt ovat monipuolisia lisääntymisalueita, ja ne kasvavat yleensä suojaisilla suistoalueilla, missä makea ja suolainen vesi kohtaavat. Suistot ja niihin liittyvät meriruohokasvustot ovat maailmanlaajuisesti tärkeimpiä kalojen lisääntymisalueita. Meriruohot reagoivat erittäin herkästi ympäristön muutoksiin, ja niiden tuhoutumisesta kärsii koko ekosysteemi.

Vastuullinen vesilläliikkuja välttää tällaisia arkoja alueita.